tiistai 21. joulukuuta 2010

Joululahjat, osa 2

Tämän viimeisen lahjapostauksen myötä Mari O´Netti vetäytyy joulutauolle.



***


Haluan toivottaa kaikille lukijoille Rauhallista Joulua!



***



Tässä vielä lyhyesti tämän joulun lahjaompeluksia. Lahjojen saajat tuskin blogissani piipahtavat ennen joulua, joten uskallan laittaa kuvat tänne jo nyt. Ensimmäisenä pienelle siskontytölleni tekemäni prinsessalintupaita. Paidan kaava on hyväksi todettu Ottobren Teekannutunika. Kangas on Eurokankaasta ostamaani melko ohutta trikoota. Samansorttinen trikoo on toiminut hyvin oman tyttöni vaatteissa.




Samaisen pikkuneidin pakettiin kääräisin myös pari hernepussia.


Siskolle ompelin vakosamettisen käsilaukun, jonka vuoriksi hyödynsin vanhan samettimekkoni takakappaleen. Siinä oli kätevästi taskut valmiina ;) Kassin kaava on sama Ottobren nettikaava, jolla tein aiemmin tämän kassin. Pikkuisia muutoksia kaavaan tein tälläkin kerralla, lähinnä kahvoihin. Laukku suljetaan magneettinepparilla.


Kassiin aplikoin menokengän ja pistelin tekstin "Menojalkaa vipattaa".


Minun on jo pidempään tehnyt mieli kokeilla Lise Bergenen Lahjoja tilkuista -kirjan hauskaa hapsutilkkutekniikkaa. Siinä tilkkujen saumanvarat jätetään näkyville, niihin leikataan hapsuja ja lopuksi työ pestään koneessa. Leikkelin vanhosta farkuistani pari patalappua, joihin aplikoin sydämet. Väliin ompelin puuvillakankaat ja vanua. Lopuksi hapsutin reunat, pesin patalaput koneessa (kiinniommellun tyynyliinan sisällä, huom!) ja vielä rumpukuivasin. Tuli kivat!

Joululahjat, osa 1


Täällä tonttupajassa on kääritty lahjoja paketteihin joulutunnelmasta nautiskellen. Tänä jouluna halusin antaa jokaiselle ainakin jotakin itse tehtyä. Ihan hämäykseksi laitan ensimmäiseksi kuvaksi jo kolmen joulun takaisen muiston. Esikoiseni syntyi kaksi viikkoa ennen joulua ja LA ylittyi parilla viikolla. Odottavan pitkää aikaa kuluttaakseni neuloin langanlopuista vauvalle lahjaksi mäyräkoiran ja paketoin sen Aku Ankan inspiroimana koiran muotoiseen pakettiin. Kyllä oli vauvalla ihmettelemistä itsensä kokoisesta koiranmöllikästä :) Mutta mieleinen lelu tuo on ollut, kun sillä edelleen leikitään lähes päivittäin.


Ja nyt kaikki lähipiiriläiset: hus hus, pois täältä kurkkimasta! Menkää vaikka paistamaan joulutorttuja :)


Jussi-tumput neuloin isälleni. Ihastuin niiden työrukkasmaiseen malliin ja perinteiseen kuvioon. (ohje Suuri Käsityö 11-12/2010, lankana 7-veljestä)

Myös tällaiset nuottitumput tuli kääräistyä pakettiin. Lapaset vuoritin mustalla microfleecellä ja neulahuovutin niihin koristeiksi nuottikuvia. (malli omasta päästä, langat 7-veljestä)





Muutamien läheisteni paketteihin sujautin mukaan bambulangasta neulotun tiskirätin. Eivät ehkä kovin kauniita, mutta oman kokemukseni mukaan varsin toimivia.



Ja joidenkin tervehdysten mukaan lähti huovutettu sydänheijastin.
***
Myöhemmin sitten niitä ompeluksia.



maanantai 20. joulukuuta 2010

Reikien paikkailua


KÄRPÄSSIENIPAIKAT
Tässä jälleen pieni postaus vaatteelle jatkoaikaa antaneesta tuunauksesta. Pikkuinen vauhtivekaramme oli alkutalven aikana kontannut nämä villahousut polvesta puhki, joten minun piti ryhtyä parsimispuuhiin. Sopivan väristä lankaa ei kotoa löytynyt, joten parsin reiän umpeen ja neulahuovutin päälle sienen. Päätin samalla vaivalla huovuttaa toisenkin polven, vaikka se oli vielä ehjä. Kestääpähän sekin nyt paremmin kulutusta.
***
Blogiini on löytänyt taas uusia lukijoita. Lämpimästi tervetuloa!

lauantai 18. joulukuuta 2010

Täyden kympin vaipat


Eilisen päivän ahkeroin sisätäyttövaippojen kimpussa. Huh! Nyt on taas tilaa kangaskaapissa ja täytettä vaippahyllyllä :) Laskeskelin ommellessani, että olen tainnut väsätä jo pitkälle toista sataa vaippaa kahden lapseni kestoilutaipaleen aikana. Ensimmäiset vaipat olivat flanellia ja collegea, sitten löysin PULin, kuivaliinakankaat sekä coolmaxit ja lopulta bambut, hamput ja tencelit. Kaksi täyttä vaippakaapillista olen jo ehtinyt laittaa kiertoon sitä täydellistä vaippasysteemiä etsiessäni. Tässä syksyn mittaan se on löytynyt, joten nyt niitä tarvittiin sitten kerralla kymmenen lisää. Meillä suurimman muutoksen vaipatukseen toi kuivusrummun hankkiminen muuton yhteydessä. Nykyisessä kodissa riittää kuivatustilaa vain oskarin oksan verran, eli suunnilleen parin päivän PUL-taskuvaipoille. Muiden vaippasysteemien tulisi siten sietää ja mieluiten nauttia rumpukuivauksesta.


Jokaisessa perheessä on omat toimivimmat vaippasysteemit, mutta tässä meidän kootut ohjeet. Itse tykkäämme käyttää lapsella PUL-taskuvaippoja reissuissa ja mekkojen kanssa ja sisätäyttövaippoja + villahousuja/PUL-kuorta kotona, yökäytössä sekä ylipäätään kylmään talviaikaan.

Täydellisen sisävaipan resepti:
1. Tärkeintä on tietenkin löytää se hyvin istuva vaippakaava. Itse tykästyin jo pari vuotta sitten Kestovaippayhdistyksen taskuvaipan kaavaan, jonka pohjalta olen muokkaillut tämän nykyisen kaavani. Teen samalla kaavalla niin sisätäyttövaipat kuin taskuvaipatkin.
2. Kankaiden tulisi kestää pehmeänä pesusta toiseen. Kuivausrummun avulla kaikki kankaat pysyvät pehmeinä, mutta jotkut menevät rumiksi. Narukuivauksessa joustofroteet ovat parhaita, kuivausrummun kanssa tykkään erityisesti velourista joustofroteiden lisäksi. Kuivurin kanssa velour sekä bambu-, tencel- ja tavallinen joustofrotee säilyvät lähes uudenveroisina ainakin vuoden (pidempää kokemusta ei vielä ole...) Käytän aina mietoa kuivausohjelmaa.
3. Sisäkankaan on hyvä olla värillinen, jotta tahroja ei jää. Itse suosin sisäpintana bambu- ja tenceljoustiksia, sillä ne ovat antibakteerisia. Sisävaipoissa en myöskään tykkää enää käyttää varsinaisia kuivaliinakankaita, sillä on hyvä, jos vaipan kaikki kerrokset ovat imukykyisiä. Näin vaipasta saa pienemmän paketin.
4. Tarrojen kanssa ei kannata ryhtyä liian pihiksi. Kokemukseni mukaan Aplix on kestävin ja pehmein tarra myös rummullisessa kodissa. Touch Tape on hyvää myös, mutta suosittelen sitä narukuivatukseen. Myös pesutarrat kannattaa ommella vaippoihin.
5. Sisätäyttövaippa on meille ehdottomasti kätevin vaippasysteemi. Se peseytyy hyvin ja kuivuu nopeasti niin narulla kuin rummussakin. Samat imut saattavat käydä koko vaippaiän - ja imuteho vain paranee! Meillä on imuina sen sata kertaa pestyjä kunnon vaippaharsoja (MaM, Ruskovilla, Popolini...), jotka taittelemme pötköksi ja käytämme kaikissa sisä- ja taskuvaipoissa. Päivällä ei tarvita muuta, yöksi lisäämme vaipan taskuun hamppuimun.
6. Jalanteiden kuminauhoja en ompele kujiin. Näin jalantiet ovat pehmeämmät ja kapeassakin vaipassa on enemmän tilaa imulle. Jalanteitä lukuunottamatta tikkaan vaipan ympäriinsä saadakseni sen ryhdikkääksi.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Melkoinen mato


Viime päivät olohuoneemme on ollut tonttupaja. Kaikenlaista pientä ja vähän suurempaa on valmistunut joulutervehdykseksi lähipiirillemme. Laittelen niistä kuvia tänne vähän lähempänä aattoa, jotta pakettien saajat eivät niitä ehdi näkemään liian aikaisin. Mutta omien tyttöjen paketteihin käärittäviä juttuja uskallan esitellä jo etukäteen. Eilen iltasella ompelin hirmuisen pitkän madon pikkuruisen unikaveriksi. Muistan lapsuudestani, että serkkutytöllä oli valtavan kokoinen mato unikaverina, ja se piti aina pakata mukaan leireille ja yökylään. Mato ei mahtunut muiden tavaroiden joukkoon vaan se tarvitsi oman kassin. Tuo hassu mato mielessäni kokosin epämääräisistä trikootilkuista parimetrisen pötkön, jonka täytin tilkkutöistä jääneillä vanulevyjen suikaleilla, saumurisilpulla ja loput ihan pussivanulla. Tarkoitus on, että mato estäisi vauvaa satuttamasta itseään sängynlaitoihin yön pyörinnässä. Ja kenties tätäkin matoa pakkaillaan tulevina vuosina mukaan mummulaan :)



Jossakin välissä ompelin jälleen myös yhden taskuvaipan. Sisäpuoli on mustaa microfleeceä. Tämä on ihan uutta värimaailmaa meidän kaappiimme, mutta kiva siitä huolimatta - tai juuri siksi.


Ja loppuun kuva hyvän mielen tuunauksesta. Sain ystävältä Tuttan norsubodyn, jonka kuva oli tyypilliseen "tuttalaatuun" halkeillut ja suttuuntunut kuulemma jo käyttöönottopesussa. Tarkoitus oli käyttää bodya mekkojen alla, jolloin rumentunut kuva ei haittaisi, mutta eipä meillä ollutkaan sopivia mekkoja kaapissa... Peitin sitten kuvan veloursydämellä ja body pääsi jälleen käyttöön. Pieni vaiva ja hyvä mieli.