tiistai 30. elokuuta 2011

Tilkkuja pöydälle


Olohuoneemme pöytä on ollut jo pitkään vailla liinaa. Innostuin kokoamaan siihen retrotilkuista oikein syksyisen väripläjäyksen. Nappasin vinoneliöistä koostuvan mallin Kaffe Fassettin Tilkkutöitä-nimisestä kirjasta, kun siihen sai hyötykäytettyä tosi pienetkin tilkut. Pääosin materiaalina on pieniä tyynyliinoja sekä muista ompeluista yli jääneitä pikkutilkkuja. Suurimman osan kankaista olen haalinut kirpputoreilta, osa on mummuni vanhoista verhoista ja osa ystävän aarrekätköistä.


Mallin pohjana on neljästä pikkuneliöstä koostuva neliö, joten minimissään tarvitsin yhtä kuosia vain kahden pienen neliön verran. Fassett ohjeisti valitsemaan työn kankaat seuraavasti: "Ensimmäinen ryhmä koostuu erilaisista punaisista, tomaatista vadelmaan ja magentaan sisältäen muutaman "virheellisen" oranssin. Toisessa ryhmässä on erilaisia vihreitä, pullonvihreästä salviaan ja pehmeään snivihreään unohtamatta turkooseja ja tummansinisiä "virhetilkkuja"." Kyseinen herra parkaisisi luultavasti kauhusta, jos näkisi minun kangasvalintani tähän työhön. Valitsin ilmeisesti pelkästään niitä "virhetilkkuja". :D



Tikkasin peiton tuollaisella koukerokuviolla aina kelta-punaisten tilkkujen rivistä. Lisäksi tikkasin suoran ompeleen kehyskaitaleen viereen. Alunperin aioin laittaa liinaan ohuen vanun, kuten alkuperäisessä ohjeessakin, mutta paikallisen kangaskaupan heikon valikoiman vuoksi päädyin jättämään vanun vallan pois. Laitoin sen sijaan taustakankaaksi paksun flanellin, joka toi tarvittavaa muhkeutta ilman liikaa paksuutta. Kanttasin reunan itse kierrätyskankaasta leikkaamallani ruskealla vinonauhalla ja kiinnitin sen nurjalle käsin. Näin neuvoi Kaffe Fassett... Valmiin liinan koko on n. 220x140cm. Se kävisi siis yhtä hyvin vaikka sängynpeitteeksi, jos kyllästyn katselemaan sitä pöydällä.


Ihan nätti syksyliina siitä syntyi, mutta helpomminkin olisin sen voinut valmistaa. Listaan tähän muutaman jälkiviisauden lähinnä itselleni muistutukseksi tuleviin projekteihin:

- Tilkut kannattaa numeroida esim. maalarinteipin avulla, jotta ne eivät sekoile vääriin järjestyksiin ompeluvaiheessa. Itse ratkoin yhtä riviä useampaan kertaan, kun mokasin sen järjestyksen jotenkin. Eikä se koskaan asettunut ihan oikein...
- Jos haluaa kokeilla kuviotikkausta, se kannattaa toteuttaa aluksi johonkin ihan pieneen työhön. Oma ikivanha koneeni ei taida olla paras apuri hommaan ja tottumattomalle se oli tosi hankalaa. Rannekin kipeytyi ihan kiitettävästi.
- Kehyskaitaletta ei kannata leikata repimällä, varsinkaan jos se on ohueksi kulunutta kierrätyskangasta. Revitty reuna venyy ihan holtittomasti.


10 kommenttia:

  1. Ihanan värikäs ja todella kivan näköinen :)

    VastaaPoista
  2. oihhhhhhh miten ihana, haluan kans!!! niin upeat värit, namm

    VastaaPoista
  3. Todella ihana liina, ei varmasti pääse syysväsymys iskemään kun tuolla pöydällä aamukahvinsa nautiskelee.

    VastaaPoista
  4. Todella upea! Oli varmaan aika työläs :) Annoitpa hyviä vinkkejä!

    VastaaPoista
  5. Aivan ihastuttava tilkkutyö! Mahtavan rohkeasti olet yhdistellyt värejä ja kova homma on varmasti ollut tuon tilkkumäärän kanssa. Tilkkutyöt on ehdottomasti kun suosikkeja, mutta sen verran aikaa ja hermoja vievää touhua että ihan hirveän usein en itse niihin jaksa ryhtyä. :)

    VastaaPoista
  6. Haa, sama malli jolla itse tein vuosituhannen vaihteessa punavihreän ruutuliinan. Mulla vain ei ollut kovin laajaa kangasvalikoimaa siihen, joten siitä tuli tylsemmän näköinen. Enkä itseasiassa ikinä jaksanut ommella sitä valmiiksi, vaan se pelkkä 'tilkkukangas' oli jonkinaikaa käytössä liinana opiskelija-asunnossani... Pari vuotta sitten otin sen uusiokäyttöön ja ompelin siitä pari pussia joululahjoille. Ymmärrettävästi siitä saisi vähän useammankin pussin - tai ehkä pitäisi tehdä siitä lopusta vaikka joulukuusenalunen tai jotain että tulisi hyötykäyttöön.

    Mutta siis, sinun liinasi näyttää upealta!

    VastaaPoista
  7. Kunnioitettavaa! Hienosti tehty.

    VastaaPoista