torstai 22. syyskuuta 2011

Villahousuja ja tunnustuksia

Kiedo ry järjestää parhaillaan villisprojektia, jonka tarkoituksena on lahjoittaa villahousut kaikille Keski-Suomen Keskussairaalassa kestovaippaviikon (10.-16.10.) aikana syntyville lapsille. Pakkohan siihen haasteeseen oli tarttua, kun sen varjolla pääsi puikottelemaan pikkuruisia pöksyjä. Haaste päättyy 5.10., joten vielä ehtii mukaan! Lisätietoja saat vaikkapa täältä. Sain haastetta varten kerän liukuvärjättyä hahtuvaa, josta syntyi kahdet pöksyt (NB ja S). Värit vaihtuivat niin hitaaseen tahtiin, että pienissä housuissa raitoja ei ehtinyt syntyä. Hitaan värinvaidon vuoksi villiksistä tulikin varsin erilaiset keskenään. Ruskeisiin neulahuovutin pepun päälle sydämen ja vihreisiin kieputtelin hahtuvasta sanan "kulta" ja huovutin sen kiinni.





Mieltäni on ilahdutettu lähiaikoina tunnustuksilla. Suuri kiitos tästä pystistä kolmikolle Mieli, Mia ja Mun Tekemä!






Suloisen ruusukimpun sain Anniinilta ja Nuksulta. Kiitos! Tämän tunnustuksen mukana tuli viisi kysymystä, joihin pitäisi miettiä vastausta.

  1. Lempiruoka: Unkarilaiset kaalikääryleet ovat syntisen hyviä.
  2. Lempimakeinen: Mudcake vaniljajäätelön kera.
  3. Lempiluettava: Viihdyttävä kirjallisuus. Tykkään Roald Dahlin aikuisten(kin) novelleista, John Irvingistä, Remeksestä, Soininvaarasta jne. Eli tyyliin omat aivot narikkaan ja nautiskelemaan hyvistä tarinoista. Tänä kesänä olen viihtynyt Naisten etsivätoimisto nro 1:n seurassa botswanalaisissa tunnelmissa (kirjoittanut Alexander McCall Smith) .
  4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Rauhassa. Siksi teen käsitöitä yleensä öisin.
  5. Lempielokuva: Tämä onkin vaikea... Darcer in the Dark oli vaikuttava.

Nämä tunnustukset näyttivät kiertäneen jo lähes kaikissa seuraamissani blogeissa, joten saattaa tulla toisintoja. Mutta laitetaan molemmat kiertopalkinnot pakettina eteenpäin vaikkapa seuraaville ihanille blogeille:

torstai 15. syyskuuta 2011

Tikkariotus


Eurokankaan palalaarista sukelsin tosi herttaisen pallotrikoon. Siitä tuli itselleni mieleen Cupcaken vaatteet. Saksin ensialkuun trikoosta jälleen yhden tunikan. Tällä kertaa aplikoin kuvaksi tikkariotuksen, jonka rotu jäi vähän epäselväksi. Mutta eipä tuo haittaa: namit maistuvat kuitenkin!

Tunikalle tein kaveriksi harmaat velourpöksyt pitkillä resoreilla. Kangas on ihanan napakkaa ja laadukasta Hilcon velouria, jota tilasin Fabriinasta. Myös tummanharmaa resori on sieltä. Lisäsin polviin sydämet, jotta housut olisivat vähän tyttömäisemmät. Kokona setillä on 98/104.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Pompulapipot

Otin tänä vuonna varaslähdön lasten talvikamppeiden hankinnassa. Molemmille tytöille on jo nyt syyskuun alussa hankittuna lämpöiset haalarit ja eilen illalla ompelin niihin sopivat pipot. Halusin pipoista tosi lapsekkaat, joten lisäsin kulmiin pompulat. Molemmat pipot ovat velouria, vuorina on kierrätystrikoota ja välissä fleece. Tarkoitus oli laittaa fleece suoraan vuoriksi, mutta sopivaa punaista sävyä ei löytynyt. Toisaalta jopa parempi näin, sillä fleece sähköistää hiukset ärsyttävästi talviaikaan.






lauantai 10. syyskuuta 2011

Morjens!


Kaapissa jo tovin makoillut ruskea velour muotoutui tunikaksi. Vähän keltaista halusin ruskean seuraan, joten eteen kuoriutui kiireinen lintu. Eipä se pitkään ehdi jutustelemaan - heiluttaa vain nopsasti kiitäessään ohi.

Tunikan kaava on Ottobren Teekannu koossa 98cm. Velour Eurokankaasta, keltainen resori Myllymuksuilta ja aplikaatio sekalaisia velour- ja joustofroteetilkkuja.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Samettimekko

Ompelin pienelle tyttövauvalle lahjaksi liivimekon pehmoisista vakosameteista. Kokona 68cm, jotta ei ihan heti käy pieneksi. Kaava on Ottobren Cilla (6/2008) pienin muokkauksin.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Perheen pienimmän ulkovaatteet

Ihan aluksi haluan kiittää kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen.
Niitä tuli hurjasti ja kaikki lämmittivät mieltäni suuresti!
Ja tervetuloa mukaan uudet lukijat!



Syksyn tullen myös perheen pienimmän jäsenen - eli Milla-nuken - vaatevarasto tarvitsi päivitystä. Tytöt tykkäävät työnnellä Millaa ulkona rattaissa ja viluhan siellä pelkissä sisävaatteissa tulee. Selailin vanhoja Suuri Käsityö -lehtiä läpi ihan muussa tarkoituksessa ja huomasin kivan haalarikaavan Baby Bornille (SK 11/1999). Kankaat löytyivät tilkkukopasta ja ovat vieläpä suurelta osin kierrätettyjä. Vain resori ja vaaleanpunainen velour ovat uusia. Surautin haalariin asusteiksi vielä pipon, lapaset ja tossut ihan summamutikkakaavoilla.


Samalla hötäkällä tein myös petivaatteet nukenvaunuihin jämäkankaista.

Liivinsuojia tein muutaman parin ystävälle.

Näin on taas tilkkukoppaa yritetty tuhota, mutta tulosta ei siellä huomaa lainkaan. Tuntuu, että tilkut vain lisääntyvät kopassa itsekseen.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Herra Kettu


Tilasin jo kauan sitten Metsolasta ihanan ällöttävää sinapinväristä ruutujoustista. Tarkoitus oli tehdä siitä oikopäätä jotakin lapsille, mutta se oli kumminkin jollain tavalla liian tunkkainen kangas. Itselleni olisin voinut siitä ommella vaikka mitä, mutta ei tuollainen puolimetrinen pätkä riitä aikuiselle kuin hiussoljiksi... Eilen kuitenkin aloin pyöritellä kangasta käsissäni uudelleen ja aloin nähdä siinä potentiaalia. Esikoiselle sinappi ei sovi värinä ollenkaan, mutta kuopukselle se voisi olla ihan hauska. Ensin kangas oli mielessäni huppari, sitten takki ja lopuksi tunika. Paperille hahmottui Herra Kettu ja aloin innostua. Kaavana tuttu ja turvallinen Teekannutunika (Ottobre 4/2007) koossa 86cm.

Aplikaatio velouria ja joustofroteeta, ketun takissa oikeat napit.