maanantai 11. marraskuuta 2013

Möhlintää joulumekkojen kanssa


Aina ei kaikki mene putkeen. 

Kankaiden yönä hurahdin tilaamaan palan jouluista joustofroteeta tyttöjen mekkoihin. Olin niin nuukalla päällä, että tilasin vain 70 cm, jonka ajattelin kai jonkinlaisen joulutaian avulla riittävän kahteen - mieluiten pitkähihaiseen - mekkoon. Tällaisen päätelmän saattaa väsynyt äiti tehdä keskellä yötä.

Onneksi Verson puodissa leikataan näemmä kankaat reilulla kädellä, kun postilaatikkoon tupsahti lähes metri.

Seuraava virhe tuli, kun ajattelin eräänä iltana pikaisesti tekeväni pari mekkoa. Ensinnäkin siinä vajaan metrinkin pätkässä oli ihan liian vähän kangasta kahteen pitkähihaiseen mekkoon (104/110 ja 116/122 cm). Oikeastaan liian vähän myös liivimekkoihin. Kaivelin sitten kangasvarastosta yksiväristä punaista joustista ja päätin tehdä mekot palapelinä. Vau. Tulihan 90-lukulainen lopputulos...

Kun olin saanut saksittua kankaan lähes olemattomiin, oli aika suunnata saumurin ääreen. Edelleen metodina oli se pikainen ompelus, kun lasten nukkumaanmenoaikakin oli ihan justiinsa. Leikkasin suikaleet vihreästä resorista ja vähän kummastelin sen haaleaa sävyä. Kun olin saumuroinut molempiin mekkoihin resorit kiinni, huomasin, että resori tosiaan oli väärä. Oikean värinen vihreä lymyili yhä hyllyllä. Ja minähän en vääränvärisiä resoreita siedä, joten ei muuta kuin ratkoja käteen.

Se siitä pikaisuudesta.



Kun olin saanut lapset nukkumaan, ompelin silmät harittaen mekot valmiiksi. Ihan tyhmät.
En ole ikinä edes tykännyt vihreän ja punaisen yhdistelmästä jouluvaatteissa. Enkä tykkää vieläkään. Miksi ihmeessä tilasin tällaista kangasta?

Ja tiedättekö, mikä on parasta? Tein nämä reilulla mitoituksella, jotta mahtuvat sitten ensi joulunakin. Jee! Pikaisella laskutoimituksella se tietää sitä, että saan katsella näitä mekkoja 4 vuotta putkeen. Ensin molempien päällä ja sitten vielä isosiskon mekkoa pari vuotta pikkusiskolla. Huippujuttu!

Tytöt kuitenkin tykkäävät uusista mekoista ihan oikeasti. Isompi tytsykkä sanoi, että haluaisi nukkuakin mekko päällä. Ja siinähän se ratkaisu löytyi! Mikäs sen mukavampi yöpuku viileänä talviyönä kuin joustofroteinen mekko? Loppu hyvin, kai.



2 kommenttia:

  1. Ihanaa että muutkin möhlii, ihan siis ammatikseen ompelevat! Itse olen ommellut tänään kulkusia tonttulakkien SISÄpuolelle ajatuksissani... onneksi nuo piparitytöt ja -pojat ovat pysyneet päät ylöspäin etten onnistunut leikkaamaan niitäkin ylös-alaisin... huoh. Väsyneen äidin elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Juu, yömyöhällä ei aina ole ihan terävimmillään :D

      Poista